sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

"Eikä?! Siis taasko teille tulee poikia?!"

Minulla on kolme poikaa. Kun odotin kaksosia, tuntui, että toiset odottivat puolestani meille nimenomaan tyttökaksosia. Olihan esikoisemme jo poika, ja jokaisessa "esimerkillisessä perheessä" on tietysti tyttöjä ja poikia. Ainakin näin olen kuullut, että se on jotenkin parempaa ja tavoiteltavaa. Eihän kukaan nyt pelkästään poikia halua. 
Kun selvisi, että kaksoset ovat identtiset, alkoi kutkuttava odottelu siitä, ovatko he tuplatytöt vai tuplapojat. Tietysti meitä vanhempiakin jännitti, ja esimerkiksi minulla oli super vahva "tyttöfiilis", vaikka näinkin unia kahdesta ihanasta poikavauvasta. 

On myös aivan luonnollista, että läheiset osallistuivat odotukseen myös. He sanoivat esimerkiksi, että "olisi kyllä aika söpöä jos he olisivat tyttöjä", ja tällaiset kommentit ovat aivan jees. Mutta nyt on kyllä pakko todeta, että toiset ovat laukoneet poikien odotukseen liittyen aivan idioottimaisia kommentteja. Ja kyllä, on mennyt tunteisiin. 



Yhtenä esimerkkinä lukuisista kerroista, eräs puolituntematon nainen kauhisteli ääneen sitä, kuinka me saadaan TAAS poikia. Olin aivan Hoo Moilasena. Ihme, kun hän ei pahoitellut sitä suoraan! Onhan tuollainen poikakatraan huoltaminen kuitenkin jotain ensiluokkaisen raskasta ja hirveää! 

Välillä on vaikea vastaanottaa tuollaista ihmettelyn ja kauhistelun sekaista tekstiä, joita toiset laukovat ihan estoitta. On kuitenkin kyse lapsista - minun lapsistani.  Muita legendaarisia letkautuksia ovat olleet muun muassa:

"Voi ei, olis nyt edes toinen ollut tyttö!" 

"No voi. No jos neljäs olisi sitten tyttö?" 

"Mä en halua lapsia just sen takia kun saisin kuitenkin vain poikia."

"Hehhe, no voi että! Tsemppiä! Poikien kanssa kyllä vilskettä riittää! No jaksamisia, kyllä se meno joskus siitä rauhoittuu!" 


Usein en osaa vastata mitään. Raskaushormoneissani olen kuitenkin itkeskellyt itkekseni kommenteille tilanteen mennessä ohi. Mutta sitten jälkeenpäin nauranut, että voi että. Tietäisivätpä vaan, minkälaista menoa tyttölapsetkin voivat keksiä vanhempien päänmenoksi. Nimimerkillä: vaikea jo vuodesta '96.

Poikien äitinä oleminen on kuitenkin parasta mitä tiedän. Meidän perhe tuntuu tällä hetkellä niin täydelliseltä ja kokonaiselta. Ajatuksissani on maailman upein asia saada kasvattaa pienistä tuhisevista poikanyyteistä aikuisia miehiä. Nään jo sieluni silmin, kuinka he tulevat jouluisin kotiin syömään mahdollisten puolisoittensa kanssa, ja veljekset nauravat ruokapöydässä yhtä makeasti kuin isäni ja hänen veljensä. Ja ihan joka kerta. 

Poikien äitiys. Haaste todellakin vastaanotettu. Ilolla, onnella ja innostuksella! Oli se sitten helvetin raskas tie tai ei - luulen, että siihen vaikuttaa kuitenkin enemmän persoonan temperamentti, kuin se, mitä löytyy jalkovälistä. Menoa ja meininkiä riittää varmasti muissakin, kuin vain poikavoittoisissa lapsiperheissä. 

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kahden kuukauden ikäiset pikkuiset

OI000362

Kaksosten 2kk-neuvola oli eilen. Tällä kertaa selvittiin paikanpäälle ilman häsellystä ja jopa ajallaan, hah! Pojat ovat nyt kehitysiältään 0,5kk ikäisiä. Koska he syntyivät keskosina (33+6), seurataan kehitystä kehitysiästä laskettuna. Eli vaikka pojat ovatkin 2kk ikäisiä heidän oletetaan kehittyvän lasketun ajan mukaisesti, ei syntymäpäivän.

En ollut uskoa silmiäni kun terveydenhoitaja nosti Oscarin puntarille. Painoa oli jo 5200g! Aivan uskomatonta. Hänen syntymäpainonsa oli kuitenkin vain 2210g ja kahdessa kuukaudessa painoa on tullut jo kolme kiloa. Härre. Olavi painoi 4980g, joten hänkin on jo melkoinen möhkäle. ❤️ Ollilla painoa syntyessään oli 1890g joten ihan mieletön nousu sielläkin. 

Neuvolassa vauvojen kehitykseen ja kasvuun oltiin hyvin tyytyväisiä. Vatsakipujen, runsaan pulauttelua ja keskosuuden takia jätettiin kylläkin rota-rokote ottamatta. Olen paljon lukenut muiden keskosvanhempien keskusteluja, ja monet pienenä syntyneet vauvat ovat saaneet todella rajuja (ja pitkäkantoisia) oireilua. Terveydenhoitaja ymmärsi hyvin näkemyksemme ja näin ollen viimeisetkin syyllisyyden rippeet rota-rokotteen välistä jättämisestä kaikkosivat. 

Nyt kahden kuukauden iässä vauvat osaavat jo selkeästi kannatella päätään. Sylissä ei enää olla ollenkaan pää rintakehää vasten. Matolla ollessa jaksetaan myös pidellä päätä, toki lyhyempiä hetkiä.

Viimeyöt ovat menneet hulinoidessa. Yöunille ei meinata asettua millään. Yritetään kuitenkin sinnikkäästi ylläpitää jonkin sorttista päivärytmiä, mutta illalla nukahtaminen on ollut aikamoisen työn takana. Toiset sanovat, ettei tämän ikäisillä vauvoilla ole mahdollista pitää "nukkumaanmenoaikaa" tai päiväuniaikataulua. Olen kuitenkin lukenut paljon pienten vauvojen "unikoulusta" ja huomaan kyllä, että meillä säännölliset rytmit nukkumisissa toimivat. Joten näillä mennään.

Nyt kahden kuukauden iässä on alkanut myös vokaaliääntely ja huutelu. Niin söpön kuuloista kun kaikki ääntely ei enää ole pelkkää itkua, huohotusta tai ähinää! Pojat nauttivat seurustelusta ja jaksavat seurata menoa suurilla silmillään jo muutaman tunnin päivässä. 

Söpöt tyypit. Mikä tuplaonni he ovatkaan oikeesti. ❤️

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

4 X vinkit vaivattomaan lapsiperheen juhannukseen

Juhannus on lapsesta saakka ollut mun ykkössuosikki juhla. Juhannuksessa on jotain niin spesiaalia ja mystistä, kesän ja onnentäyteistä tunnelmaa, että sitä ei voi olla rakastamatta.

Meidän perheen juhannus saa tänä vuonna ihan uudet värit. Kaksosten vuoksi juhannusaaton suunnitelmat pitää miettiä hieman uusiksi. Kun taloudessa on kaksi vauvaa ja yksi eläväinen viisivuotias (+ vieraina mahdollisesti kolmevee ja yksvee) , pitää ohjelmaksi keksiä jotain helppoa ja kivaa. Pakkohan ei olisi - se täytyy vielä muistuttaa. Eli jos sä et tee tänä vuonna juhannuksena mitään erityistä, sillä ei ole mitään väliä. Mä itse vaan tahdon järjestää jotakin, koska a) juhannus b) juhlien järkkääminen on parasta!

Ajattelin jakaa tänne blogiin muutamat toimintavinkit, jotka soveltuvat erityisesti lapsiperheille, mutta miksei muillekkin. Koska me asutaan itse maalla, on tässä näkökulmana asiat, joita ihan landelaisen on helppo toteuttaa. Näitä juttuja me ajateltiin tehdä tulevana juhannuksena. 

Kukkakimppuja ja kukkaseppeleitä luonnonkukista

Me vietämme juhannusta kotona maalla, ja ojanreunukset ovat pullollaan toinen toistaan kauniimpia luonnonkukkia. Lapset rakastavat kukkien keräämistä, joten mikä olisi helpompi ja mukavampi aktiviteetti lasten juhannukseen? Samalla voidaan esimerkiksi opiskella kukkien nimiä sekä symboliikkaa, mikäli siihen löytyy kiinnostusta. Tiesitkö esimerkiksi, että kukkien värit symboloivat erilaisia asioita? Voit lukea niistä lisää esimerkiksi täältä



Lapsille omia juhannustaikoja

Juhannustaiat ovat klassikko. Aikuisten taioissa usein keskitytään puolison löytämiseen, joten lapsille tarvitaan jotain omaa. Etsin vinkkejä lasten juhannustaikoihin ja törmäsin esimerkiksi näihin. Seuraavat taiat on poimittu täältä.

Juhannustaiat lapsille x 5:

  1. Kiven pisimmälle veteen heittänyttä seuraa koko tulevan vuoden onni.
  2. Laita 7 kasvia tyynyn alle, näet yöllä unessa tulevan lemmikkieläimesi.
  3. Juhannuskokon savu kääntyy sinnepäin, kuka nukahtaa ensin.
  4. Laita vasemman jalan sukka väärinpäin jalkaasi niin näet yöllä hyviä unia.
  5. Niin monta kertaa kuin kuulet käen kukkuvan, on sinun hypittävä mahdollisimman ylös. Se tietää onnea ja menestystä loppukesään!

Taikoja voi tietysti keksiä itsekin ja vain mielikuvitus on rajana. Alunperin juhannus on pakanajuhla jolloin juhlittiin ukkosenjumala Ukkoa, joten ehkä joissakin perheissä voidaan liittää taikuuksiin myös Ukko.

Helppoa ruokaa, helppoa yhdessäoloa

Juhlaa ei tarvitse suorittaa. Juhannustarjoilu voi olla ihan tavallista arkiruokaa. Me aiotaan täyttää vatsamme grilliruualla, helpolla salaatilla ja kruunata menu raparperipiirakalla ja vaniljakastikkeella. Ehkä me ostetaan myös pinaattilettuja ja puolukkahilloa, koska ne uppoavat lapsille varmasti. Koska tadaa, helppo ruoka takaa helpon yhdessäolon.

Ja hei! Muistakaa nyyttärimeininki! 

Paljon ulkoilua yhdessä tekemisen merkeissä (ja  itkuhälytin!) 

Juhannuksen aikaan kesä on kauneimmillaan, ja jos säät suosivat on tympeää istua yöuniaan nukkuvien lasten kanssa sisällä. Niinpä itkuhälytin on huippu keksintö, mikäli perheessä on pieniä lapsia. 

Ulkopelit toimii juhannuksena hyvin. Me pelataan mölkkyä! Yhdessä pelaaminen on hauskaa, ja esimerkiksi mölkky sopii aika hyvin kaikille, kenellä vain on heittokykyä. Jos lapsi kyllästyy, ei se ole niin vakavaa. Pihalla samoilevaa lasta on helppo pitää silmällä vaikka hän ei peliin osallistuisikaan. Muita vaihtoehtoja olisivat esim. kriketti (ihan paras!) tai pallopelit. 

Jos sää ei suosi, voi yhdessä pelailla sisälläkin. Korttipakka ja vanhat lautapelit kunniaan!