keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Korona, hysteria ja pelko - hengitysharjoituksia ja elämäntaitoja taistele-pakene-stressitilan katkaisuun

Elämme aivan erityislaatuista aikaa. On vaikea uskoa todeksi sitä, mitä silmämme todistavat. On vaikea uskoa, että alle kahdessa viikossa yhteiskuntamme perustoiminnot ovat murtuneet ja olemme joutuneet luopumaan vapaudestamme pakonomaisesti. Neljän päivän ihmisvilinä isoissa ruokakaupoissa on vaihtumassa aavemaiseen hiljaisuuteen kaupunkien isoimmillakin kaduilla. Koulut, päiväkodit ja leikkipuistot ovat täynnä tyhjyyttä. Samoin kirjastot, museot ja uimahallit sulkivat ovensa. Pienyrittäjät joutuvat kovimman haasteen ääreen asiakkaiden lähdettyä. Mikä haaste tämä onkaan ihmisen psyykkeelle, ja myös koko Suomen taloudelle? Tunnen valtavaa empatiaa niitä kohtaan, jotka tuntevat Koronan vaikutukset syvimmin elämässään; juurissaan, perusturvallisuutensa rakenteissaan. Minä toivon, että kaikki vielä kirkastuu ja kääntyy hyväksi. Minä todella toivon niin.

Tunnen hiljaisuuden hiipineen myös maalaiskyläämme. Kukaan ei naura, useimmat pidättävät hengitystään kaupassa. Useimmat iäkkäät pysähtyvät kylmähyllyjen eteen, ja näen heidän ajatuksensa: mitä minä voin enää ostaa, kun kaikki on jo myyty? Tekisi mieli koskea, ehkä halata. Voi sinua, pieni vanha nainen, voi sinua kun jouduit tätä todistamaan.
Koronan nosti keskuuteenne ennennäkemätöntä hysteriaa. Se on pakottanut meidät kohtaamaan ääriolosuhteet, toisten pahimmat pelot ja pakottaa nyt katsomaan, kuinka yhteiskuntamme on romahtamaisillaan. Kuinka yhteiskuntamme on kuin nuorallatanssija, ja nuoran rakentavat terveydenhuollon ammattihenkilöstö, pelastuslaitoksen väki, varhaiskasvattajat, siivoojat sekä elintarvikkeiden myyjät.

Ystäväni on vaihto-oppilaana Valenciassa ja hän on reaaliaikaisesti saanut jaettua meille Suomessa asuville tietoa Espanjan korona-tilanteesta. Siellä ihmiset saavat poistua kotoaan vain apteekkiin ja kauppaan. Ravintolat, baarit, putiikit ja koulut ovat kaikki kiinni. Turhaa oleilua ei sallita. Ja kaikesta omasta mukavuudestaan luopuneina ihmiset silti kerääntyvät joka ilta parvekkeilleen taputtamaan ja hurraamaan Espanjan terveydenhuollon henkilökunnalle, siivoojille ja kauppiaille, jotka altistavat itsensä virukselle pitääkseen yhteiskunnan koossa. Tätä voi seurata ainakin instagramissa hashtagilla #yomequedoencasa. Ja kuten Espanjassa tehdään, toivon mieleni tasolla päivittäin samoin. Kiitos te, jotka mahdollistatte taistelun koronaa vastaan. Olen ylpeä teistä ja kiitollinen teistä jokaisena hetkenä. 

Elämme aivan erityislaatuista aikaa. Jatkuva pelko ja hysteria nostattavat stressitasomme taivaisiin. Osa meistä on jo kytkeytynyt jatkuvaan taistele tai pakene - tilaan. Se tila on meille luonnollinen, mutta pitkään jatkuessaan erittäin vahingollinen tila. Stressitilanteessa sympaattinen hermostomme yliaktivoituu ja vie meiltä valtavasti energiaa. Kun stressaamme, kehossamme vapautuu runsaasti kortisoli nimistä hormonia. Vaaratilanteessa kortisoli voi pelastaa jopa henkemme sen tuoman lisäsuojan avulla. Kortisoli kuormittaa keskushermostoa, ja pitkällä aikavälillä se tekee vahinkoa ihmiselle ihan solutasolla asti. 

Olen opiskellut itseni rentoutus- ja meditaatio-ohjaajaksi. Olen erityisen kiinnostunut ihmisen kuormittumisesta ja niistä tekijöistä, joilla joku voi saada helpotusta oloonsa. Tunnistan oloni jännittyneeksi johtuen tästä yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti vallitsevasta olotilasta. Huomaan ihmisten pelon ja ahdistuksen, ja huomaan kuinka omasta tilastaan, omista harrastuksistaan ja omasta elinpiiristään luopuminen nostaa kauhunsekaisia tunteita. 

Siksi olen ajatellut, että haluan auttaa sinua irtaantumaan tästä stressitilasta, jonka mukautuminen on meille luonut. Haluan kertoa sinulle muutaman asian, ja opettaa sinulle, kuinka voit helpottaa omaa oloasi.



1. Näe pelon taakse - muista tuntea surusi ja vihasi


Pelko hallitsee maailmaa, ja se hallitsee myös monia asioita omassa arjessamme. Varmasti kaikki tiedämme tunteen, kun jätämme asioita tekemättä, koska ne pelottavat meitä. Pelko ei ole mielen heikkoutta eikä tekosyy sanoa "ei". Pelko on yksi ihmisen luontaisista olemassaolon tiloista, joka näyttää, missä raja menee. Missä menee raja, jonka toisella puolella rikotaan perusturvallisuutemme tunnetta, raja, jonka takaa löytyvät henkilökohtaiset tunteet, kuten suru. 

Suru on äärettömän arvokas tunne. Suru on ilon vastakohta. Me tunnemme olomme surulliseksi silloin, kun ilon aiheemme on viety meiltä, tai silloin kun olemme menettäneet jotain meille tärkeää. Ihmisen on ehdottoman tärkeää tunnistaa surun tunne - muuten suru syö meitä sisältä päin, tuo meille ahdistusta, alakuloa ja masennusta, josta voi pahimmassa tapauksessa muodostua vuosien taakka. 

Anna itsellesi lupa olla surullinen, rakas. Anna itsellesi lupa tuntea surua siitä, mitä näet. Anna itsellesi lupa tunnistaa ja myöntää suru, joka on piilossa pelon ja vihan alla. Vaikka nyt meitä haastetaan venymään ja mukautumaan ja tekemään kompromisseja, on tärkeä tietää, että saat surra. Sinulla on lupa itkeä uutisia, työpaikkasi sulkemista, ihmisten lomautuksia tai sitä, kun menet kauppaan, mutta et saa ostettua sitä mitä olisit tarvinnut. Sinulla on lupa tuntea surua siitä, että saat synnytykseen vain yhden tukihenkilön kahden sijasta. Sinulla on lupa surra sitä kun harrastuksesi perutaan. Sinulla on lupa surra sitä, että olet joutunut luopumaan asioista, joita olet pitänyt itsestäänselvinä.

Muista tunnistaa surusi, ja tehdä se hetkeksi näkyväksi. Sen jälkeen, pistä tunne takaisin paikoilleen ja ole kiitollinen itsellesi siitä, että sallit nähdä itsesi pelon ja vihan alla.

2. Sulje sosiaalinen media ja uutiset silloin, kun tarvitset aikaa


Kaikkea ei tarvitse lukea. Tieto on valtaa, mutta se voi ottaa myös ihmisen valtaansa. Jos ahdistut, minimoi sen lähde - tässä tapauksessa uutiset ja some. Sinulla on myös oikeus sanoa, jos et halua jutella viruksesta. Aivosi kertovat sinulle kun ajatuksesi lähtevät ylikierroksille. Silloin ajatuksesi virta vie sinut mukanaan kauhuskenaarioihin, joissa ruoka loppuu kaupasta oikeasti, lääkkeet loppuvat, läheisesi sairastuvat ja niin edelleen. 

Nämä kaikki ajatukset ylläpitävät stressitilaa. Se kuormittaa ajatustesi lisäksi myös kehoasi valtavasti. Se alentaa immuniteettiäsi ja huonontaa henkistä ja fyysistä jaksamistasi. Juuri nyt sinä tarvitset voimaa, joten etsi ne asiat elämästäsi, jotka vievät sinulta sitä pois. Ja sitten kun olet tunnistanut nämä asiat, sulje ne pois.

3. Yritä nähdä hyvät asiat kaaoksen keskellä


"Positive vibes only" on yksi suurimpia 2000-luvun huijauksia. Elämä ei ole pelkkää rakkautta ja valoa, vaan negatiivisetkin tunteet - tai paremminkin tunteet monine sävyineen - ovat tarpeen. Ihminen ei ole täysin kokonainen ilman riittävän laajaa tunnekirjoa.

Toksinen positiivisuus saa usein ihmiset ahdistumaan kielteisistä tunteistaan ja kokemaan syyllisyyttä niistä. Siksi en taatusti kannusta sinua positiiviseen ajatteluun. Sen sijaan kannustan sinua kääntämään tilanteen edes pieniksi hetkiksi päälaelleen - mitä hyvää on tässä päivässä?

Esimerkiksi minä olen kokenut onnellisuutta siitä, että tämä tilanne on ajanut minut ja Nooan viettämään enemmän aikaa yhdessä. Hän on kanssani aamusta iltaan, enkä osannut kuvitella aiemmin palaavani joskus toistamiseen viisivuotiaani kotiäidiksi. Se on silti ollut tähän asti ihan mukavaa - halimme toisiamme aamulla sängyssä, syömme ja teemme yhdessä aamupalan ja sitten alamme kehittelemään jotain tekemistä. Sopeutuminen on ollut meille uusi mahdollisuus viettää lisää aikaa toistemme kanssa.

4. Voita stressireaktio - hiljennä sympaattinen hermostosi tietoisella hengityksellä


Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertomme, rauhasten, ruoansulatuselimistön ja virtsaelimistön toimintoja. Stressitilassa sympaattinen hermosto vilkastuttaa toimintaansa aiheutten esimerkiksi sydämen lyöntitiheisyyden ja iskutilavuuden lisääntymistä, verenpaineen nousua sekä ihon ja ruuansulatuselimistön verenkierron rajoittumista. Oireita ovat sydämentykytykset, levottomuus sekä vaikeus päästä rentoutuneeseen tilaan. Kun stressitila pitkittyy, pitkittyvät myös edellämainitut oireet, jotka voivat pahimmassa tapauksessa kroonistua ja aiheuttaa isompia ongelmia. Muita seurauksia jatkuvasta stressitilasta ovat esimerkiksi immuniteetin heikentyminen, masennus, väkivaltaisuus, ahdistuneisuus ja ärtyneisyys. 

Kun olemme erityisen kuormittuneita, peloissamme tai ylivirittyneitä, parasympaattinen hermosto ei pääse rauhoittamaan sympaattisen hermoston toimintaa. Silloin meidän on osattava löytää keinot itse oman olemisen rauhoittamiseksi. 

Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levossa sekä rentoutuneena. Parasympaattisen hermoston vaikutuksesta esimerkiksi sydämen syke hidastuu, hengitystyö rauhoittuu, ja virtsaelimistön toiminta vilkastuu. Parasympaattisen hermoston toimintaa voidaan aktivoida myös kiireellisen arjen keskellä esimerkiksi meditoinnin ja erilaisten hengitysharjoitusten avulla. Huomaathan, että mikäli olet ollut pitkään altistuneena erilaisille kuormittaville tekijöille, kuten pelolle, kiireelle, stressille tai muulle haastavalle olotilalle, voi rentoutuminen aluksi olla vaikeaa. Se on aivan hyväksyttävää.

Pranayamat, eli tietoiset hengitysharjoitukset auttavat nopeasti stressireaktion pysäyttämisessä. Kun säätelemme hengitystämme tietoisesti, se ei vain vie ajatuksiamme muualle, vaan oikeasti vaikuttaa hermostomme toimintaan. Sisäänhengityksellä syntyvä paine parantaa hengityksemme kaasujen aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa, ja sisäelinten toimintaa. Uloshengitys rentouttaa kehoamme ja lihaksiamme.

Hengitysharjoituksia löytyy internetistä helposti mm. Yogoben sivuilta. Myös hakusanat Pranayama exercise tai ihan suomeksikin kirjoitettuna hengitysharjoitus tarjoaa useita videoita ja vinkkejä. Kuvasin kuitenkin nyt teille myös yhden oton taktiikalla videon, jossa kerron kolme helppoa hengitysharjoitusta, joilla voit rauhoittaa itseäsi. Nämä hengitysharjoitukset ovat neliöhengitys, syvähengitys sekä ns. tavalliseen, omaan hengitykseen keskittyminen meditatiivisesti. Löydät videon Instagramistani IG-Tv:stä @idasereia.

Neliöhengityksessä kuvittelet mielessäsi neliön, jonka jokainen sivu on saman pituinen. Yksi sivu vastaa sisäänengitystä, seuraava taukoa, kolmas uloshengitystä ja neljäs taas taukoa. Jokainen näistä sivuista on yhtä pitkä. Hengitysharjoitusta läpikäydessäsi käyt neliön läpi useaan kertaan, ideaali olisi noin parin minuutin ajan.

Syvähengitys on loistava esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, mutta sitä voi hyödyntää myös hyvin kiireen keskellä - junamatkalla tai autossa istuen. Syvähengitystä toteuttaessa hengität ensin aivan tavallista, omaa hengitystyyliäsi muutaman hetken verran. Sen jälkeen hengität sisään runsaasti raikasta ilmaa yhdellä hengenvedolla, ja kuvittelet kuinka ilma saavuttaa ensimmäisenä vatsan, sitten kyljet, ja viimeisenä rintakehän. Uloshengityksellä puhallat ilman ulos ensin vatsasta, sitten kyljistä ja viimeisenä rintakehästä. Kuuntele, miltä hengitys kehossa tuntuu. 

Viimeinen, ns. meditatiivinen hengitys on toteutettavissa missä tahansa, milloin tahansa, minkä pituisina hetkinä tahansa. Omaan hengitykseen, sen laatuun, pinnallisuuteen tai syvyyteen keskittyminen ohjaa ajatuksesi pois vilinästä ja tekee sinut tietoiseksi tästä hetkestä. Ihminen on tietoisesti läsnä 10% ajastaan, loput 90% toimimme automaatiolla. Tietoinen läsnäolo saa sinut näkemään tämän hetken sellaisena kuin se on. Se myös mahdollistaa rationaalisemman reagoinnin asioihin - se vähentää tarpeetonta ahdistumista, pelkoa tai vihaa. Pyrkimystä tietoiseen hengitykseen ja pysähtymiseen kannattaa siis harrastaa ihan joka ikisenä päivänä. Mikäli toistat harjoituksia useita kertoja päivässä sekä noudatat myös edellämainittuja vinkkejä, on hyöty isoin. 

Elämme aivan erityislaatuista aikaa. Parasta sinulle juuri nyt on luoda itsellesi tila löytää rauha tämän kaaoksen keskellä. Mä toivotan sulle kaikkea hyvää ja voimaa jaksaa. Pidä itsestäsi huolta, rakas. Ja kuten Niinistö sanoi; pidetään fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä. 

Kuvat ottanut Helmi mun mother's blessing juhlasta, kiitos <3

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Äitihetkiä

Olen hyörinyt uudessa kylpyhuoneessamme monta hetkeä viimeisen parin päivän aikana. Kahden kuukauden urakka ilman juoksevaa vettä, vessaa, tiskikonetta ja pyykinpesukonetta ovat saaneet minut viimepäivinä suorastaan rakastamaan kotitöitä. Pyykkikone on laulanut (fun fact: kyllä, se oikeasti laulaa, tai ainakin pimputtelee iloista melodiaa, kun on pessyt pyykit) tänään kolmesti ja tiskari kahdesti. Odotan sitä, että pian ohjelma on loppu, ja saan vielä yhdet tiskit koneeseen yötä vasten. Voin kertoa, että tiskivuoressa on ollut purkamisensa, eikä se ole ollut yhden illan projekti.

Nostin Nooan haalarin pois pyykkikoneesta ja ripustin sen roikkumaan kylpyhuoneeseen lampun pieleen katonrajaan. Puristelin ensin molemmat lahkeet ja sitten hihansuut kuivaksi. Puvun hihojen ja lahkeiden suista valuva vesi kasteli varpaani, ja myös kylpyhuoneen matto sai osansa. Siinä hetkessä olin rauhallinen. Mietin, että tunnenpas minä itseni onnelliseksi.

Todellakin. Onnelliseksi.
Avasin kylpyhuoneen oven eteiseen ja ripustin eteisen naulakkoon jo aiemmin pesemäni vaalearaidallisen äitiysmekon, jonka olin pessyt aiemmassa koneellisessa. Kuivaustilamme ovat hyvin rajalliset niin kauan, kunhan saamme kuivausrummun piilotettua fixi-kaappiimme. Mietin jo aikaisemmin, että nämä hetket on kyllä niitä lapsiperheiden tähtihetkiä, kun kuivausrumpu ei mahtunutkaan kylpyhuoneeseen. Luulen, että vain kuivausrummun tehokkuuden todennut vanhempi tietää oikeasti kuivausrummun arvon - ja kuinka se sitten vaikka piilotetaan eteiseen vasaran, naulojen, teippien, sahan, kirveen ynnä muun super lapsiystävällisen tavaran sekaan. Kunhan siitä ei tarvitse luopua. 

Olen yrittänyt nauttia näistä kaikista pienistä hetkistä, jotka voin tehdä vielä yksin - ja aivan rauhassa. Kun voin yksin viikata vaatteet nätisti, pyykätä, hinkuttaa rätillä keittiön lattiaa tai lajitella tavaroita annetaan - myydään - kestokasseihin. Olen maalannut huonekaluja ja ikkunan pokia. Olen tehnyt ruokaa valittamatta siitä. Ja kuinka onnelliseksi nämä asiat ovat minut tehneet juuri tänään.

Tiedän, että kun käyn nukkumaan, hiipivät pelot uniini. Aamulla saatan olla itkuinen ja hermostunut, kuten yleensä olen unettoman yön jälkeen, ja sellaisia yöni ovat poikkeuksetta ainakin paria yötä ennen äitiyspolin lääkärikäyntiä. Seuraavien yöunien laatu riippuu saadusta tuomiosta. Onneksi uutiset ovat olleet tähän asti luokkaa "ei hätää". Yliajattelevana äitinä ja vastasyntyneiden teholla työskentelevänä sairaanhoitajana on kuitenkin joskus vaikea erottaa oma kokemus muiden kokemuksesta. Silloin kun hoitaa lähinnä sairaita vauvoja, ja terveitä vauvoja on ollut elämässäni mukana yhden käden sormien verran, on haaste ymmärtää, että valtaosalla kaikki sujuu hyvin. 

Siksi haluan uskoa siihen, että meilläkin menee kaikki hyvin. Teen kovasti töitä sen eteen, että uskon siihen.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Poikani, uskalla olla haavoittuvainen

On alkuilta. Juoksentelet okrankeltaisessa ulkopuvussasi kotipihallamme ja laulat. Olet onnellinen lumesta, jota olet odottanut koko talven. Kuusien pitkillä käsivarsilla makaa paksu lumikerros - tiedän, että rakastat sitä näkyä. Olet luonnon lapsi ja nautit kauniista asioista. 

Pyörität käsilläsi pieniä lumipalloja ja viskot niitä marjapuskiin ja pihamaalle. Naurat itseksesi, juokset kulman taakse, enkä nää sinua enää. Minä istun sisällä keittiössä ja mietin. Mietin, että mikä onni on, kun minulla on sinut. Minun poikani.

Olin aina ajatellut, että jos saan lapsia, saan yhden tytön - tai maksimissaan kaksi. Hän olisi nimeltään Heili tai Säde. Olin kuvitellut kuinka voin pukea tytön vaaleanpunaiseen tylliin ja rusettipantoihin, viedä tanssitunneille ja leikkiä tyttöjen leikkejä hänen kanssaan. Sitten kun hän olisi isompi, olisin ostanut hänelle meikkejä, ja opettanut kuinka niitä käytetään.

Olin kuvitellut itseni kuuntelemassa teini-ikäisen tytön raivoamista. Hän huutaisi minulle jotain yläkerrasta kun minä istuisin alakerrassa sohvalla. Minunkin sisälläni kiehuisi, mutta en vastaisi huutoon huutamalla. Ajattelisin, että muistan niin nuo tunnemyrskyt ja raivoamiset omasta teini-iästäni. Koska minä muistan hyvin millainen tyttö minä olin tuon ikäisenä; muistan tunteet joita tunsin ja pelot, epävarmuuden ja surun, mutta myös sietämättömän suuren minä-tiedän-mentaliteetin jonka omistin. Koska tyttöjen maailma on hyvin minäkeskeinen tuossa iässä. Minä taatusti muistaisin sen.

Olin päättänyt, että opettaisin tyttärelleni tiettyjä asioita elämästä. Olin päättänyt opettaa hänelle, ettei sillä miltä hän näyttää ollut mitään merkitystä: hän oli kaunis, uniikki, ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin hän on. Hän olisi minun silmissäni kaunein ja upein, ja hän löytäisi itselleen puolison, joka näkee hänet samanlailla kuin minä nään. Olin päättänyt opettaa hänelle, ettei hänen tarvitsisi koskaan kestää arvostelua ulkonäöstään. Hän saisi pukeutua tai meikata miten haluaa, eikä kenelläkään olisi asiaa kommentoida sitä. Olin päättänyt, että hän oppisi puolustamaan itseään ja tietämään oman arvonsa, eikä kukaan saisi koskaan häntä tuntemaan itseään riittämättömäksi.
Kun ajattelin saavani tytön, olin päättänyt, että opetan hänet puhumaan tunteistaan. Olin päättänyt olla äiti, joka kuuntelee tyttärensä huolet ja etsii niihin ratkaisuja. Olin päättänyt, että kerron kuinka rikki olin poikien haukkujen tai ihastuksen takia, jolta en saanut vastakaikua. Olin päättänyt, että opettaisin tytölleni, kuinka poikien kommenteista ei pidä välittää, koska ne eivät merkitse yhtään mitään. Ja kuinka pojat tulee jättää oman onnensa nojaan, jos he eivät arvosta sinua, koska ansaitset paljon parempaa.

Jos olisin saanut tytön, olisin opettanut hänelle, että tämä maailma ei ole miesten maailma. Oikeastaan olisin opettanut kaiken piilevän voiman olevan lähtöisin naisista, koska naiset ovat synnyttäjiä, äitejä ja hoivaajia. Olisin aina muistuttanut, että tytöt ovat yhtä voimakkaita ja yhtä viisaita kuin pojatkin, eikä sukupuoli saa ikinä määrittää sitä, mitä tyttö voi elämänsä aikana tehdä. Jos hän halusi kavuta miesvaltaiselle alalle tai aloittaa maskuliiniseksi mielletyn harrastuksen, hän pystyisi siihen milloin tahansa. Tässä maailmassa naisilla on mahdollisuus nousuun ja kehitykseen, eikä miesten mahti enää toimisi 2000-luvulla.

Sitten kun hän olisi ollut aikuinen nainen, olisin opettanut häntä peittämään juomansa kädellään baarissa, ettei tulisi huumatuksi. Opettaisin, ettei hän saa kävellä pimeällä kotiin, vaan ottaa mielummin taksin. Pimeässä on helppo vaania. Opettaisin häntä tarkkailemaan ja välttelemään miehiä, jotka tuijottaisivat liian pitkään ja liian intensiivisesti. Opettaisin häntä sanomaan rohkeasti "EI" aina kun hän sitä tarkoittaa. Ja jos olisin saanut tytön, olisin opettanut hänelle, että hänen tulee huutaa kovaa, jos joku tarttuu hänestä kiinni hänen tahtomattaan.