Osaatko itsemyötätunnon taidon?

lauantai 30. toukokuuta 2020

Itsemyötätunto on taito, jonka saavuttaa vain opettelemalla. 

Sinä tiedät mistä olet tullut, missä olet ja mihin haluaisit mennä. Tiedät vahvuutesi ja tiedät ne asiat, joissa sinulla on vielä kehitettävää. Tiedät millainen lapsuutesi oli ja kenen kanssa kasvoit. Ja miten vietit vapaa-aikasi, kuinka kävit koulusi, kenen sanat toivat lohtua ja kenen sanat painoivat alas. Sinä tiedät miltä tuntuu olla ihossasi. Sinä tunnet sinut. 

Mutta miksi on edelleen niin hankalaa olla ruoskimatta ja arvostelematta, häpeämättä itseään? Miksi rakastaminen, sekä erehdysten ymmärtäminen ja anteeksiantaminen, tapahtuvat usein helpommin muita kuin itseään kohtaan? 

Ajattelin tänään käsitellä yhtä maailman tärkeimmistä aiheista, nimittäin itsemyötätuntoa. Itsemyötätunto on ymmärrystä ja ystävällisyyttä itseään kohtaan. Tapaa kohdata itsensä kuin kohtaisi parhaan ystävänsä. Itsensä inhimillistämistä ja lohduttamista. Ymmärrystä siitä, että kaikkia tunteita saa ja kuuluu kokea, ja että asioita kuuluu tapahtua. 


Mieli usein ruoskii omistajaansa, täysin automaattisesti. Onhan meille jo lapsina opetettu, että taitojamme mitataan kokeilla, ja että meidät punnitaan ja mitataan verratakseen tuloksia keskiarvoon. Koska kaikestahan löytyy keskiarvo, tavoite, ja aina on opetettu sen olevan raja, joka on saavutettava - toisinaan ylitettävä. Alapuolelle saa jäädä, mutta ei liikaa. Jos näin kuitenkin käy, on asiasta jo syntynyt ongelma, jonka ratkaisemiseen on paneuduttava. 

Siitä asti kun synnymme oletetaan meiltä kaikenlaista. Toiveita ja odotuksia, joiden tulisi täyttyä. Tasaista kasvua ja kehitystä vastasyntyneestä aikuisikään asti. Jokainen saa olemassaolonsa aikana kokea vaatimusten vaikutukset. Toiset selviävät niistä vähemmällä itsensä piiskaamisella, mutta kukaan ei selviä niistä kolhuitta.

Perfektionismi on itsemyötätunnon suurin haastaja ja estäjä. Perfektionismia ihaillaan ja arvostetaan, vaikka se ei usein ole kannattavaa. Uskomus siitä, että vain täydellinen onnistuminen riittää, on ihmisen henkiselle puolelle hyvin vahingollinen.

Koska elämää ei voi suorittaa. Koska elämä on jo rakenteeltaan arvaamaton ja epätäydellinen. 

Myötätunto toista kohtaan on sitä, kun asetut toisen asemaan ja kohtelet häntä ymmärtäväisesti ja ystävällisesti. Esimerkiksi jos ystäväsi soittaa ja kertoo menettäneensä työpaikan, lohdutat ja kannustat häntä parjaamisen ja syyttelyn sijaan. Myötätunto toista kohtaan herää luonnollisesti ja on tärkeää osoittaa myötätuntoa muille. Silloin he tuntevat olevansa tärkeitä, ja he kokevat tulleensa nähdyksi. 


Kuitenkin myös sinä itse tarvitset elääksesi myötätuntoista suhtautumista ITSEÄSI KOHTAAN. Sinä ansaitset tulla nähdyksi. Ymmärretyksi. Kuulluksi. 

Itsemyötätuntoinen ihminen pyrkii lievittämään omaa suruaan. Itsesyytösten ja häpeän sijaan hän huomaa näiden tunteiden alla piilevän surun ja hämmennyksen. Hän on oppinut löytämään tavan lohduttaa itseään sekä parantaa oloaan. Hän on oppinut kohtaamaan itsensä ystävänään ja antamaan itselleen anteeksi. Koska itsemyötätunnon taito on opittavissa.

Mutta miten? 

Tietoinen läsnäolo on avain itsemyötätuntoon. Se myös mahdollistaa rationaalisemman reagoinnin asioihin vähentäen tarpeetonta ahdistumista, pelkoa tai vihaa. Ihminen on tietoisesti läsnä 10% ajastaan ja loput 90% toimimme automaatiolla. Tietoinen läsnäolo saa näkemään tämän hetken sellaisena kuin se on - tiedostettuna kokemuksena, joka on ohimenevä. Sanat, äänet ja tapahtumat ovat ohimeneviä. Ihminen tiedostaa olevansa tässä hetkessä tällainen, mutta pian jo muuttuvansa. Koska mikään joka elää ei ole pysyvää. Olemisen tila vain on. Hetken kerrallaan. 

Tietoisuustaitojen oppiminen vaatii harjoittelua, eikä sitä opi yhdeltä istumalta. Sitä ei voi päättää vain oppivansa, vaan harjoituksia tulee toistaa kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Meditaatiot ovat hyviä harjoituksia tietoiseen läsnäoloon ja sittemmin itsemyötätunnon omaksumiseen. 

Meditaatio ei aina tarkoita lotus-asennossa istumista, mantraamista tai hiljentymistä. Meditatiivistä tekemistä voi olla myös metsässä kävely ilman puhelinta, uiminen, piirtäminen tai mikä tahansa muu asia, jossa saat tehdä jotakin mieleistä, samalla keskittyen vain siihen olemassaolevaan hetkeen. Tärkeintä on saada opetettua itselleen, että itsesyytökset, asioiden pyörittely päässä uudelleen ja uudelleen, häpeä sekä ovat turhia. 

Kun sinusta tuntuu, ettet pääse jostakin harmillisesta tunteesta yli tunnekokemuksen pitkittyessä, istu vain alas. Ota hetki itsellesi ja laita silmät kiinni, ja vain hengitä. Ja päätä, että kun nouset ylös, tunnekokemus jää siihen tilaan. Jos se tuntuu vaikealta, kannattaa kokeilla ensin fyysistä rasitusta mm. juoksemista, ja sen jälkeen antaa pieni hetki vain hengittämiselle ja pysähtymiselle. 

Voit myös tarkkailla esimerkiksi häpeän tunnetta nostavaa tilannetta kuin ulkoapäin - mikä tilanteessa nostaa häpeän? Entä riittämättömyyden tunteen tai vihan itseään kohtaan? Onko tuo kohta tunnistettavissa muissakin tilanteissa? Onko se jotain, mistä sinulle on sanottu jo silloin kun olit lapsi? Kenen sanat kuulet, kun torut itseäsi? Onko se varmasti oma äänesi - vai onko se esimerkiksi äitisi, opettajasi tai vanhan ystäväsi ääni? Kenelle sinä et koe olevasi riittävän hyvä? Itsellesi, vai muille? Onko ääni varmasti sinun? 

Itsemyötätunto ei ole satama, johon saapuessasi et enää koskaan ajattele mitään harmillisia ajatuksia itsestäsi. Oppiessasi itsemyötätuntoisemmaksi löydät kuitenkin keinon huomata ruoskivan ajatustapasi, ja pystyt siirtymään ajattelemaan itsestäsi itsemyötätuntoisesti. 

Pyrkimällä tunteiden lähteelle löydät asiat, jotka aiheuttavat tämän hetkiset reaktiosi. Koska sitähän me olemme - heijastumia menneisyydestä. Kaikki kokemamme on tehnyt meistä sen, joka olemme nyt. Ja tunnistamalla elämänsä risteyskohdat, joista itsesyytökset ovat saaneet alkunsa, voit löytää syytösten lähteen ja eheytyä.

Lähetä kommentti