Raekuuroja ja aurinkoa

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

T O U K O K U U 
Toukokuu on mun lempikuukausi. Toukokuun lämpö lämmittää niin kovin erilailla kolean kevään jälkeen. Jokainen käsivarsia kuumottava valonsäde ja auringonpilkahdus joka karkaa verhojen välistä on kuin ansaittu. Lähes poikkeuksetta talvi aina uuvuttaa mut. Mutta kesän kynnys ja toukokuu on kuin todiste, että täällä ollaan ja selvittiin.

Tänä vuonna toukokuussa oli jotain hyvin erilaista kuin aiempina vuosina. 

- Yhtäkkiä meillä onkin kaksi vauvaa, ja me vietämme äitienpäivää kolmen lapsen kanssa
- Valkovuokot heräsivät myöhään ja kielot eivät vielä edes kuki
- Todistetusti lunta voi sataa samalla viikolla kun lämpötilamittari näyttää +16 astetta varjossa
- Punkkikarkotteeksi ostettua pellavatervaöljy toimii ja pitää vasta ilmaantuneet hyttyset pois myös ihmisistä 
- Olen rakastunut Lauri Haaviin ja Ursus Factoryyn
- Pihallamme on enemmän voikukkia kuin koskaan aiemmin, enkä raaskisi ajaa niitä pois

Ja minä olen aidosti, hyvin syvimmällä tavalla onnellinen mahdollisuudesta päästä rakkaan ystäväni valmistujaisjuhliin. Olen maailman onnellisin siitä, että saan olla äitiyslomalla. Mikään ei enää ole itsestäänselvyys. Kiitos koronalle siitä, että laitoit asiat uuteen perspektiiviin, mikäli siitä voi jotakin positiivista hakea. 

Tässä kuussa uskalsin heittäytyä. Uskalsin seurata askelia, jotka vievät minut lähemmäksi unelmiani. Uskalsin sanoa kyllä, vaikka tiedän, että vuosi sitten en olisi uskaltanut. Sielussani on joku kummallinen levottomuus, mutta se tekee niin hyvää, että melkein hykertelen. Oloni on kokonainen, mutta keskeneräinen. 

Tämä oli hyvä kuukausi. Yllättävä ja arvoituksellinen. Ja meijän vauvat ovat jo melkein nelikiloisia. 

Lähetä kommentti