Aina vaan poikalapsia

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Minulla on kolme poikaa. Kun odotin kaksosia, tuntui, että toiset odottivat puolestani meille nimenomaan tyttökaksosia. Olihan esikoisemme jo poika, ja jokaisessa "esimerkillisessä perheessä" on tietysti tyttöjä ja poikia. Ainakin näin olen kuullut, että se on jotenkin parempaa ja tavoiteltavaa. Eihän kukaan nyt pelkästään poikia halua. 
Kun selvisi, että kaksoset ovat identtiset, alkoi kutkuttava odottelu siitä, ovatko he tuplatytöt vai tuplapojat. Tietysti meitä vanhempiakin jännitti, ja esimerkiksi minulla oli super vahva "tyttöfiilis", vaikka näinkin unia kahdesta ihanasta poikavauvasta. 

On myös aivan luonnollista, että läheiset osallistuivat odotukseen myös. He sanoivat esimerkiksi, että "olisi kyllä aika söpöä jos he olisivat tyttöjä", ja tällaiset kommentit ovat aivan jees. Mutta nyt on kyllä pakko todeta, että toiset ovat laukoneet poikien odotukseen liittyen aivan idioottimaisia kommentteja. Ja kyllä, on mennyt tunteisiin. 



Yhtenä esimerkkinä lukuisista kerroista, eräs puolituntematon nainen kauhisteli ääneen sitä, kuinka me saadaan TAAS poikia. Olin aivan Hoo Moilasena. Ihme, kun hän ei pahoitellut sitä suoraan! Onhan tuollainen poikakatraan huoltaminen kuitenkin jotain ensiluokkaisen raskasta ja hirveää! 

Välillä on vaikea vastaanottaa tuollaista ihmettelyn ja kauhistelun sekaista tekstiä, joita toiset laukovat ihan estoitta. On kuitenkin kyse lapsista - minun lapsistani.  Muita legendaarisia letkautuksia ovat olleet muun muassa:


"Voi ei, olis nyt edes toinen ollut tyttö!" 

"No voi. No jos neljäs olisi sitten tyttö?" 

"Mä en halua lapsia just sen takia kun saisin kuitenkin vain poikia."

"Hehhe, no voi että! Tsemppiä! Poikien kanssa kyllä vilskettä riittää! No jaksamisia, kyllä se meno joskus siitä rauhoittuu!" 


Usein en osaa vastata mitään. Raskaushormoneissani olen kuitenkin itkeskellyt itkekseni kommenteille tilanteen mennessä ohi. Mutta sitten jälkeenpäin nauranut, että voi että. Tietäisivätpä vaan, minkälaista menoa tyttölapsetkin voivat keksiä vanhempien päänmenoksi. Nimimerkillä: vaikea jo vuodesta '96.

Poikien äitinä oleminen on kuitenkin parasta mitä tiedän. Meidän perhe tuntuu tällä hetkellä niin täydelliseltä ja kokonaiselta. Ajatuksissani on maailman upein asia saada kasvattaa pienistä tuhisevista poikanyyteistä aikuisia miehiä. Nään jo sieluni silmin, kuinka he tulevat jouluisin kotiin syömään mahdollisten puolisoittensa kanssa, ja veljekset nauravat ruokapöydässä yhtä makeasti kuin isäni ja hänen veljensä. Ja ihan joka kerta. 

Poikien äitiys. Haaste todellakin vastaanotettu. Ilolla, onnella ja innostuksella! Oli se sitten helvetin raskas tie tai ei - luulen, että siihen vaikuttaa kuitenkin enemmän persoonan temperamentti, kuin se, mitä löytyy jalkovälistä. Menoa ja meininkiä riittää varmasti muissakin, kuin vain poikavoittoisissa lapsiperheissä. 

2 kommenttia

  1. Tunsin piston sydämessäni, olen saattanut kommentoida juurikin noin kuin otsikossa. En ole sitä kuitenkaan missään tapauksessa tarkoittanut negatiiviseksi, päin vastoin. Tuttavaperheessäni on neljä poikaa, mukana yhdet kaksoset ja olen saattanut hyvnkin sanoa juuri noin, eikä taasko teille tulee poika. Olen kuitenkin tarkoittanut sillä sitä, että tosi mageeta että kaikki lapset ovat samaa sukupuolta, se on kuitenkin suhteellisen harvinaista ainakin minun kokemuspiirissäni. Minullakin on kolme lasta, ei kaksosia ja lapsia on molempia sukupuolia, mutta voin täysin allekirjoittaa tuon, että tyttöjen kanssa ei ole yhtään sen helpompaa kuin poikien, sukupuoli ei määritä lapsen riehakkuutta tai "vaativuutta", se on ihan persoonasta kiinni. Ihana kolmikko sinulla näyttää olevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos kommentista! Todellakin, ihana kolmikko. <3 Enkä nää mitään pahaa siinä, että olet juuri noin sanonut, koska olet tarkoittanut sillä hyvää! Tai siis ollut, että vitsi ompas mageeta. Se on siinä kontekstissa aivan kiva kommentti. :)

      Poista