Miksi identtisillä kaksosilla on erilaiset persoonallisuudet?

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Meidän kaksospojat täyttivät juuri kolme kuukautta. Heistä on alkanut kuoriutua entistä enemmän uusia puolia. Vielä hyvin lyhyen yhdessäolomme aikana olen huomannut, että lapsillamme on aivan erilaiset persoonat. Ja se jotenkin ihmetyttää, ovathan vauvamme - nimenomaan vielä vauvat - identtisiä. Miten identtisillä kaksosilla voi olla niin erilaiset persoonat jo vauvoina? 

Niinpä olen käyttänyt pari iltaa lukien kaksostutkimuksista sekä yrittänyt löytää tutkimustuloksia etenkin identtisten kaksosten eroista. En tiedä käytänkö aivan surkeita hakusanoja, mutta en löydä juuri mitään tietoa identtisten kaksosten eroista näin vastasyntyneinä. Paitsi tietty sen, että vaikka DNA onkin sama, eivät he silti ole identtisesti saman näköisiä. Että siinäpä yllätyksellisyyttä tosiaan

Kaksostutkimukset ovat vuosien saatossa osoittaneet, että identtisten kaksosten perimä aiheuttaa kaksosparille alttiuden esimerkiksi samoille sairauksille. Sen lisäksi kaksosilla on usein lähes sama älykkyysosamäärä ja hieman alhaisempi, kun keskiverto "yksösellä". Persoonallisuudesta kommentoidaan sen verran, että identtisten kaksosten persoonaa ohjaavat ympäristö ja elinolosuhteet.

Päädyin lukemaan kuitenkin lisäksi myös vauvan persoonallisuuteen vaikuttavista tekijöistä, ja luin, että kohtuaikana koetut asiat voivat vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen. Ja tämä jotenkin sai mut ajattelemaan, että ainakin meidän vauvojen kohdalla se voisi hyvinkin käydä järkeen. Vaikka he olivat kohdussa alusta asti yhdessä kasvamassa, oli heidän voinnissaan eroja kohtuaikana. 

Vasemmalla Oscar, oikealla Olavi 

Mitä eroa on identtisillä ja ei-identtisillä kaksosilla? 


Kaksosisia on olemassa siis sekä identtisiä että epäidenttisiä. Epäidenttiset kaksoset saavat alkunsa kahdesta eri munasolusta, jotka hedelmöittyvät. Siksi puhutaan erimunaisista kaksosista, ja heillä on eri geenit. Näin voi syntyä tyttöpareja, poikapareja sekä tyttö-poika-pareja. Epäidenttisistä kaksosista käytetään myös nimitystä di-di, ja virallinen lääketieteellinen nimi näille kaksosille on dikoriaaliset diamniaaliset kaksoset. Heillä on omat istukat ja omat vesi- ja suonikalvot, joiden sisällä he kasvavat. Joskus didi-kaksoset paljastuvatkin identtisiksi kaksosiksi, jolloin heillä on epäidenttisten kaksosten tavoin sekä omat istukat, että omat kalvot, mutta tämä on harvinaisempaa. 

Identtisiä kaksosia on kahdenlaisia; mo-di (monokoriaaliset diamniaaliset) sekä mo-mo (monokoriaaliset monoamniaalinen) kaksoset. Meidän pojat ovat mo-di-kaksosisia. Sekä mo-dit että mo-mot ovat saaneet alkunsa yhdestä munasolusta, joka on jakautunut. Riippuen jakautumisen ajankohdasta, vauvat saavat joko yhteiset suoni- ja vesikalvot tai molemmat omansa. Useimmiten identtisillä on yhteinen istukka, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi istukan välittämän ravinnon epätasaista jakautumista. Identtisillä kaksosilla on samat geenit.

Yhteinen kohtuaika ei takaa samanlaisia kasvuolosuhteita 


Meidän poikien tilanne lähes koko raskauden ajan oli sellainen, että A-vauva kasvoi isompana kuin B-vauva. A-vauva oli alusta asti liikkeissään aktiivisempi, ja B-vauva liikkui kyllä, mutta ei niin paljoa. Joskus B-vauva sai aktiivisia spurttihetkiä, mutta hän oli se huomattavasti rauhallisempi kaksonen. 

Loppuraskauden ajan A istui kohdussa perätilassa ja B makasi milloin hänen "päällään" ja milloin kylkikaaressa raivotarjonnassa. Muutama päivä ennen poikien syntymää lakkasin tuntemasta B-vauvan liikkeitä, ja silloin ultrassa selvisikin, että napanuoran virtaukset ovat heikentyneet. Minulla alkoi myös pahentua raskausmyrkytyksen oireet, ja kokemukseni raskausmyrkytyksestä voitkin lukea täältä.

Kun pojat syntyivät, he voivat todella hienosti raskausviikkoihin nähden eivätkä tarvinneet hengitystukea ja jaksoivat syödä ruokansa hienosti. He syntyivät kiireellisellä sektiolla minuutin ikäerolla, A tietysti minuutin vanhempana. A painoi 300 grammaa enemmän kuin B, ja oli 3cm pidempi. Mutta heti syntymästä alkaen heidän vointinsa oli tismalleen sama. He molemmat saivat täydet apgar-pisteet.

Nyt kun pojat ovat jo hieman kasvaneet (ai hieman, he ovat jo yli kuuden kilon jössiköitä!) on heissä paljonkin eroa havaittavissa.



A-vauva Oscar on suurisilmäinen hymypoika. Hän ihmettelee kaikkea, ja kasvojen lisäksi rakastaa tuijottaa erilaisia värejä, kattoa ja verhoja. Oscar oppi ensimmäisenä jokeltamaan ja hymyilemään muille. Hän aloittaa aamunsa aina tyytyväisesti juttelemalla. Joidenkin mielestä Oscar vierastaa muita, ja tutut kasvot saavat hänet rauhoittumaan. Kun hän suuttuu, hän räjähtää kovaan itkuun ilman minkäänlaista ennakointia, ja lohduttelussa menee aikansa.

Jos Oscarin jättää hetkeksi esimerkiksi leikkimatolle, hän viihtyy siinä tasan niin kauan, että näkee jonkun toisen ihmisen olevan vieressä. Mutta ai että jos hän jää yksin. Silloin alkaa nopeasti huutelu, että hei, miks te mut tänne jätitte?! Ja jonkun on parasta kipittää kiireen vilkkaa vauvan luo, tai kohta koko talo tärisee karjumisesta.

Oscar nukahtaa aina helposti, ja nukkuu hyvin heräilemättä kovin montaa kertaa yön aikana. 

B-vauva Olavi on sen sijaan aina ollut rauhallisempi luonteeltaan. Hän ei menetä hermojaan heti, vaan sen sijaan hän saattaa viihtyä useamman minuutin itsensä kanssa esimerkiksi sohvalla, sitterissä tai leikkimatolla. Hän on paljon enemmän tyytyväinen sivustaseuraaja kuin kaksoisveljensä. 

Olavi katsoo lähes aina silmiin. Hän seuraa mielellään muiden ilmeitä. Hän on melkoinen tuppisuu siihen asti, että on saanut ensiksi tarpeeksi tutkailla tilannetta. Mutta sitten kun hän on katsellut ensin tarpeeksi kauan, hän alkaa hymyilemään ja jokeltamaan. Sanotaanko, että lämpeneminen vie aikansa.

Hän on paljon herkempi ulkomaailmalle, ja jos päivässä tapahtuu jotain jännittävää, esimerkiksi meille tulee vieraita, menee Olavilla rytmi ihan sekaisin. Illalla nukuttaminen vie ikuisuuden, eikä tyyppi meinaa nukkua millään. Hän havahtuu paljon helpommin hereille kuin Oscar. 


Onko kohtuelämällä vaikutusta kaksosten persoonallisuuden muodostumiseen? 


Voisiko siis raskaus ja vauvojen vointi kohdussa vaikuttaa persoonaan? Teoriana ihan varteenotettava. Ja nyt kun mietin, niin kohdun olot ovat tosiaankin voineet vaikuttaa persoonallisuksiin ainakin meillä. Onhan Olavi selkeästi "vähempään tyytyvä", ja hän joutui tottumaan näihin oloihin jo kohdussa. Oscar sen sijaan on saanut nauttia olostaan aina, on liikkunut kohdussa enemmän ja aina voinut hyvin. Ja ehkä siksi hän on myös tavallaan vaativampi... ehkä?

Lisää aiheesta kannattaa lukea googlettamalla esimerkiksi hakusanoja womb personality, mikäli haluat tietää aiheesta syvempää faktaa. Sieltä mäkin löysin muutamia tutkimuksia. 

1 kommentti

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Meillä didi-kaksoset ja a-poika joka oli 1cm ja 400g isompi ja siis taisi nauttia enemmästä tilasta ollessaan alimpana, on myös ollut tyytymättömämpi vauvana kuin b. B istui sitterissä vieno hymy huulillaan kun taas a vaati paljon enemmän, syliä sekä viihdykettä.

    VastaaPoista