Asioita, joista huomaan, että meillä on kaksi vauvaa

tiistai 18. elokuuta 2020

Kun katson ensiviikkoina otettuja vauvakuvia, en ole varma kumpi kuvassa on


Kiva, tiedän. Mut hei identtiset kaksoset. No words needed.  Silloin kun vauvat syntyivät, B-vauvan kantapäähän kirjoitettiin markkerilla B. Olisiko pitänyt pyytää, että se kirjoitetaan otsaan? Niin olisi ainakin säästytty hämmennyksiltä ja arpajaisilta, kun on joskus aikaa laittaa kuvia kaksosten vauvakirjaan.

Kumpikohan tää on? No, ei se on niin vakavaa. Leikitään, että se on Olavi. 

Onneksi ne kuitenkin melkein aina tunnistaa. 

Kaupan käytävät ovat ahtaat eikä tätä yhteiskuntaa ole suunniteltu tuplarattaille


Ei ole yksi eikä kaksi kertaa ollut tilanne, kun tuplarattaat tukkivat kaupan hyllyjen välit, ja tuijotan kanssaeläjää silmiin tehden ajatuksenvaihtoa siitä, että lähteekö rouva ostoskärrynsä kanssa peruuttamaan, vai minä tuplarattaiden kanssa. U-käännös on usein mahdottomuus, joten liikehdintä kaupassa hyllyjen välissä on kuin Pacmanin peluu - itsevarmasti eteenpäin ja jonkin ostoksen unohtuessa nöyrästi askelta taaksepäin.

Paras kokemus tähän liittyen oli Hämeenlinnassa Goodmanin S-marketissa, kun juuri lastentarvikkeiden hyllyvälikössä oli paksu betonitolppa, josta ei päässyt ohi. Siis täysi mahdottomuus. No, sinne jäi tolpan toiselle puolelle kaksoset ihmettelemään, kun äiti kantaa manuaalisesti vaippoja ja ruokia tolpan toiselta puolelta vaunuihin. 

Lue myös: Kaksoset sekoittaa mun PÄÄN!

Korvikkeita ja ruokaa ostetaan kerralla sen verran, että joku luulisi mun valmistelevan korona-varastoa


15 litraa maitoa on joskus herättänyt ihmetystä ja kulmakarvojen nostoa kaupan kassajonossa. Huh, joku taitaa varautua maailmanloppuun. Todellisuudessahan tuo määrä ei riitä edes viikoksi, vaan sama hamstraus tapahtuu uudelleen viiden päivän kuluttua. Nimimerkillä 1,3 litraa korviketta vuorokaudessa per vauva.

Ja ihan vaan jos joku ihmettelee, niin kyllä, me ostetaan ihan oikeesti useita litroja kerralla. Ai miksi? Tällä kokoonpanolla kauppaan meneminen useammin kuin kerran viikossa on oman mielenterveytensä sabotoimista. Siksi. 

Haba kasvaa, vaikka mitään et tee

Tai siis teet, paljonkin, mutta liikuntasuorituksille ei jää aikaa. Mun käsilihakset ovat varmaan tuplaantuneet (ei yhtään liiottelua ole tässä!) tän neljän kuukauden aikana. Meneehän sekin kai urheilusuorituksesta, kun koko ajan on sylissä joku syötettävänä, nukutettavana, lohdutettavana tai kannettavana. Ja sitten kun ensimmäinen on hoideltu, tulee toinen tilalle.

Ja nää pohjelihakset! Tsiisus! Sitteri on pohjetreenien kuningas. 10 minuutin sitterin heilutus molemmilla jaloilla seitsemän kilon painoilla tuntuu. Joten jos susta tuntuu, että et jaksa muuten kiinteyttää tai et löydä aikaa liikunnalle, niin hanki hei kaksoset! Et ehdi varsinaisesti liikkumaan, mutta nämä asiat tulevat enivei sivutuotteena!

Korvat ei enää rekisteröi sitä metelin, ölinän ja ähinän määrää, joka täällä vallitsee


Jatkuvasti joku pitää jotain ääntä, oli se sitten naurua, höpöttelyä, itkua, ähinää, ykinää, kitinää, kätinää - mitä ikinä. Joskus huomaan jopa olevani omissa ajatuksissani miettien omia juttujani, vaikka toinen vauva huudahtelee ja toinen hakkaa jaloilla lelukaarta. Ja sitten kun on hiljaista, niin on oikeasti uskomattoman hiljaista. Ainakin siihen asti, että jompikumpi herää unestaan. Ja sitten meteli taas alkaa.


Mut kaikista hulluuksista onhan tämä parasta ikinä. Niin erityistä ja erikoista. 

Paljon onnea pojat Olavi ja Oscar 4kk! 🖤 Äitin pienet trouble makerit! 

Lähetä kommentti